Koutsikoulussa
- Blogi oppimisesta
sunnuntai 20. lokakuuta 2013
Sammansattningen av studiekursen: Motionerade unga- den sunda framtiden
sunnuntai 13. lokakuuta 2013
WAKE UP!
"Toukokuun lopussa liikunta-alan
AMK:n 2013 verkostotapaamisessa on päätetty aloittaa kaikkien koulutusta
antavien yksiköiden opiskelijayhteistyönä järjestettävien tapahtumien ketju. Vuosittain
järjestettävän tapahtuman tavoitteena on opiskelijoiden verkostoitumisen avulla
tuottaa innovatiivinen valtakunnallinen liikuntatapahtuma, joka herättää
kansallista kiinnostusta, tuottaa uutta osaamista ja osallistuttaa koko Suomen
liikkumaan. Tapahtuman pitkän ajan tavoitteena on nostaa liikunnanohjaajan
(AMK) opiskelijoiden osaamisen arvostus sille kuuluvaan asemaan suomalaisen
urheilun ja liikuntakulttuurin yhtenä ammattitaitoisimmista vetureista. Ensimmäinen kansallinen
innovatiivinen ja uudistuva sporttitapahtuma toteutetaan syksyllä 2015. Tämän tapahtuman vetovastuulliseksi organisaatioiksi on AMK
verkostotapaamisessa sovittu Rovaniemen ammattikorkeakoulu (2015 Lapin AMK) ja
erityisesti liikunnan ja vapaa-ajan opiskelijaryhmä 705L12 (YksJaKaks )."
Tällainen hieno haaste on meidän ryhmällemme heitetty. Koko prosessi on vasta alkuvaiheessa, mutta olemme innostuneina ottaneet haasteen vastaan. Olemme aloittaneet verkostoitumisen ja aikataulun suunnittelukin on aloitettu.
Omalta osaltani olin mukana tekemässä WakeUp-videota, jolla herättelemme muita mukaan projektiimme. Suunnittelimme ja kuvasimme porukalla videota ja minä sitten editoin sen esityskuntoon. Editointi oli mielenkiintoista, sillä materiaalia oli paljon ja minulle annettiin melko vapaat kädet. Minulla ei myöskään ole minkaanlaista koulutusta vaan videota tehtiin kokeilemalla ja virheistä oppimalla. Itse olen tyytyväinen videoon, nyt vain toivotaan, että se vaikuttaa kuten on suunniteltu.
Projektin etenemistä voi seurata osoitteessa: http://liikuntatapahtuma2015.blogspot.fi/
WAKE UP!
keskiviikko 2. lokakuuta 2013
Nuori liikkuu - Nuori keskittyy?
Nykyään puhutaan paljon siitä miten nykyajan nuoret eivät osaa keskittyä, vaan tarvitsevat kokoajan jonkun ruudun jota katsoa.Tämä näkyy erityisesti kouluissa, joissa keskitytään kuuntelemaan "puhuvaa päätä". Mutta onko kaikki teknologian ja "laiskan" nuorison vikaa? On totta, että uusi teknologia tekee meistä riippuvaisempia esimerkiksi internetistä, mutta vikaa on myös vanhoissa tavoissa opettaa asioita. En ala tässä rakentamaan uutta opetussuunnitelmaa, eikä minulla tietotaitoa sellaiseen olisikaan, mutta osaan kertoa jotain, joka voi olla osa ratkaisua - liikunta.
Liikunta saa veren kiertämään ja hoitaa kehoa fyysisesti ja psyykkisesti. Se myös vaikuttaa edullisesti aivojen aineenvaihduntaan, rakenteisiin ja toimintaan, toisinsanoen lisää aivojen hapensaantia, joka vaikuttaa suoraan keskittymiskykyyn ja lisäksi mm. uneen. Säännöllisen liikunnan on todettu kasvattavan aivoissa olevien hiussuonien määrää ja synnyttävän uusia hermosoluja erityisesti hippokampukseen, joka on muistin ja oppimisen keskus. (Syväoja ym. , 2011, 17-22.)
(Jos tekstin lukeminen alkaa tässä vaiheessa tympiä, niin käyhän juoksemassa muutama kierros talon ympäri ja tee muutama lihaskuntoliike.)
Liikunnan vaikutusta koulutyöskentelyyn on tutkittu paljon. Mutta mielestäni samaa kaavaa, voi käyttää myös työelämässä, sillä eiväthän lapset ole koulussa keskittymättä, koska ovat lapsia, vaan koska heidän suorituskykynsä on heikentynyt ja liikuntaa saa tutkimusten mukaan sen taas ylös.
Tanskalaisen tutkimuksen mukaan koulumatkansa kävelemällä tai pyöräilemällä liikkuvat lapset käyttäytyvät paremmin luokassa .Tutkimuksen mukaan lapset, jotka saapuivat kouluun autolla, selvisivät huonommin keskittymistä vaativissa testeissä. Koulumatkan liikunta vaikuttaa positiivisesti vielä jopa neljä tuntia matkan jälkeen.” Jos kolmasluokkalainen harrastaa liikuntaa pyöräilemällä kouluun, keskittymiskyky paranee vuoden opinnoissaan pidemmällä olevan tasolle” vertasi tutkija Niels Egelund. (YLE uutiset.)
Myös oppitunneille integroitu liikunta voi olla ratkaisu, sillä se auttaa oppilaita keskittymään tehtäviin. Tutkimuksen, johon osallistui 137 lasta, mukaan oppitunnit, joilla liikuttiin reippaasti 10-15 minuutin ajan saivat lapset keskittymään tasaisesti koko tunnin ajan, kun taas tavallisella tunnilla keskittymisen taso laski tunnin edetessä. (Syväoja ym. 2012, 17-23.)
Yhdysvaltojen terveysviranomaisten 2010 tekemän tutkimuskatsauksen mukaan välituntien jälkeen oppilaat keskittyivät akateemisten aineiden tehtäviin paremmin ja muutenkin käyttäytyivät paremmin luokassa. Samoista tutkimuksista, kuitenkaan puolissa ei löydetty yhteyttä liikunnan ja koulunkäynnin välillä. Toisaalta yhdenkään tutkimuksen mukaan liikunta ei vaikuttaisi negatiivisesti. (Syväoja ym. 2012, 17-26.)
"Tiivistäen voidaan todeta, että liikunnalla on positiivisia vaikutuksia oppimiseen", kerrotaan myös opetushallituksen tilannekatsauksen johtopäätöksissä.
Joten liikunta täytyy ottaa hyötykäyttöön kunnolla, niin kouluissa kuin työpaikoillakin. Ei riitä, että annetaan aika ja mahdollisuus, sillä se ei saa kaikkia liikkumaan. Nyt tarvitaan uusia ideoita ja malleja, jotta kaikki hyöty saadaan irti. Uskon, että se nostaisi koko yhteiskunnan suorituskykyä.
Lähteet:
Liikunta saa veren kiertämään ja hoitaa kehoa fyysisesti ja psyykkisesti. Se myös vaikuttaa edullisesti aivojen aineenvaihduntaan, rakenteisiin ja toimintaan, toisinsanoen lisää aivojen hapensaantia, joka vaikuttaa suoraan keskittymiskykyyn ja lisäksi mm. uneen. Säännöllisen liikunnan on todettu kasvattavan aivoissa olevien hiussuonien määrää ja synnyttävän uusia hermosoluja erityisesti hippokampukseen, joka on muistin ja oppimisen keskus. (Syväoja ym. , 2011, 17-22.)
(Jos tekstin lukeminen alkaa tässä vaiheessa tympiä, niin käyhän juoksemassa muutama kierros talon ympäri ja tee muutama lihaskuntoliike.)
Liikunnan vaikutusta koulutyöskentelyyn on tutkittu paljon. Mutta mielestäni samaa kaavaa, voi käyttää myös työelämässä, sillä eiväthän lapset ole koulussa keskittymättä, koska ovat lapsia, vaan koska heidän suorituskykynsä on heikentynyt ja liikuntaa saa tutkimusten mukaan sen taas ylös.
Tanskalaisen tutkimuksen mukaan koulumatkansa kävelemällä tai pyöräilemällä liikkuvat lapset käyttäytyvät paremmin luokassa .Tutkimuksen mukaan lapset, jotka saapuivat kouluun autolla, selvisivät huonommin keskittymistä vaativissa testeissä. Koulumatkan liikunta vaikuttaa positiivisesti vielä jopa neljä tuntia matkan jälkeen.” Jos kolmasluokkalainen harrastaa liikuntaa pyöräilemällä kouluun, keskittymiskyky paranee vuoden opinnoissaan pidemmällä olevan tasolle” vertasi tutkija Niels Egelund. (YLE uutiset.)
Myös oppitunneille integroitu liikunta voi olla ratkaisu, sillä se auttaa oppilaita keskittymään tehtäviin. Tutkimuksen, johon osallistui 137 lasta, mukaan oppitunnit, joilla liikuttiin reippaasti 10-15 minuutin ajan saivat lapset keskittymään tasaisesti koko tunnin ajan, kun taas tavallisella tunnilla keskittymisen taso laski tunnin edetessä. (Syväoja ym. 2012, 17-23.)
Yhdysvaltojen terveysviranomaisten 2010 tekemän tutkimuskatsauksen mukaan välituntien jälkeen oppilaat keskittyivät akateemisten aineiden tehtäviin paremmin ja muutenkin käyttäytyivät paremmin luokassa. Samoista tutkimuksista, kuitenkaan puolissa ei löydetty yhteyttä liikunnan ja koulunkäynnin välillä. Toisaalta yhdenkään tutkimuksen mukaan liikunta ei vaikuttaisi negatiivisesti. (Syväoja ym. 2012, 17-26.)
"Tiivistäen voidaan todeta, että liikunnalla on positiivisia vaikutuksia oppimiseen", kerrotaan myös opetushallituksen tilannekatsauksen johtopäätöksissä.
Joten liikunta täytyy ottaa hyötykäyttöön kunnolla, niin kouluissa kuin työpaikoillakin. Ei riitä, että annetaan aika ja mahdollisuus, sillä se ei saa kaikkia liikkumaan. Nyt tarvitaan uusia ideoita ja malleja, jotta kaikki hyöty saadaan irti. Uskon, että se nostaisi koko yhteiskunnan suorituskykyä.
Lähteet:
Syväoja, H. Kantomaa, M.
Laine, K. Jaakkola, T. Pyhältö, K. Tammelin, T.
2012, Liikunta ja oppiminen - Tilannekatsaus - Lokakuu 2012, Opetushallitus
YLE uutiset, Tutkimus: Lasten liikunta ennen koulupäivää edistää keskittymistä, Osoitteessa: http://yle.fi/uutiset/tutkimus_lasten_liikunta_ennen_koulupaivaa_edistaa_keskittymista/6389669 2.10.2013
lauantai 28. syyskuuta 2013
Tunteet urheilussa
En saanut videota linkitettyä suoraan, joten sen saa näkymään painamalla TÄSTÄ.
Tunteet ovat vahvasti mukana urheilussa. Olen nähnyt sen niin omien kokemuksieni kautta niin kilpailuissa kuin harjoituksissa, sekä myös ohjaajana ja valmentajana aina koululiikunnasta ja kerhoista seurajoukkuevalmennukseen. Juuri tunne on yleensä se, mikä motivoi liikkumaan ja tekee liikunnasta ja urheilusta niin hienon asian kuin se on. Tunteet vaihtelevat, mutta takuulla niitä on.
Tunteet ohjaavat ihmisen toimintaa, muovaavat
valintojamme ja kuuluvat psyykkiseen toimintaamme. Perustan ihmisen
käyttäytymiselle luovat neljä tekijää: biologinen tila, fyysinen toiminta,
ajattelu ja tunteet. Ne ovat vuorovaikutuksessa ja jos yhdessä tapahtuu
muutoksia, muuttuvat kaikki. (Katajainen – Lipponen – Litovaara, 2006.)
Perustunteita on yhdeksän: suru, pelko,
häpeä, viha,vastenmielisyys, inho,
jännitys, hämmästys ja ilo (Nordlund). Vaikka jokaisesta tunteesta voi periaatteessa
sopivana määränä ollessaan olla hyötyä urheilijalle, voi osa olla kuitenkin
keskimääräsitä haastavampia käsitellä. Vireys, ahdistus, pelko ja stressi ovat
pahimpia suorituksen tuhooajia. (Matikka & Roos-Salmi 2012, 74.)
Tunteiden säätely on sitä mitä tunnemme ja kuinka pitkään. Tunteiden säätely on tärkeää erityisesti
henkisen jaksamisen ja tasapainon ylläpitämiseen vaativien harjoitusten
keskellä. Urheilusuorituksessa tulisi pysyä ihantteellisella
tunnealueella, eikä päästää tunteita niskan päälle. Omien tunteidemme lisäksi, meillä on mahdollista vaikuttaa myös toisten tunteisiin (tunteiden ulkoinen
säätely), jota voi hyödyntää esim. joukkuelajeissa.(Matikka & Roos-Salmi 2012, 72-73.)
Tunteiden säätelyyn perustuukin joissakin lajeissa esiintyvä "psyykkaus". Joukkuetta yritetään saada pelaamaan paremmin luomalla tietynlainen tunne joukkueen sisälle tai yrittämällä saada vastustajan tunteet sekaisin ja näin vaikuttaa heidän suorituskykyynsä.
Tässä vielä mediassakin paljon esillä ollut onnistunut psyykkaus, jolla saatiin omalle joukkueelle viiden minuutin ylivoima. Toisaalta taas tällä ylivoimalla joukkue ei onnistunut, mutta alivoimalla pelannut joukkue teki maalin. Kumman psyykkaus siis onnistui?
Lähteet:
Matikka, L & Roos-Salmi,
M (toim.). 2012. Urheilupsykologian perusteet. Liikuntatieteellinen seura
julkaisu 169. Tampere: Tammerprint Oy.
Nordlund, A. Känslor och emotioner. Osoitteessa: http://www.cognitus.se/wp-content/uploads/2012/09/K%C3%A4nslor-och-emotioner.pdf 28.9.2013
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
"Motivaatio on kuin ravinto. Sitä pitää saada kunnon annos päivittäin, jotta ihminen pysyisi voimissaan."
Tulin tuossa eräs päivä harjoituksia pitäessäni miettineeksi, miksi lapset liikkuvat. Nykyäänhän urheillakkin voi jo virtuaalisesti ja pääset siinä heti maailman huipulle. Sitten on nämä lapset jotka keksivät aina tekosyitä luistaa vähän epämiellyttävimmistä harjoituksista, miksi he ylipäätään tulevat harjoituksiin? Mutta niinhän se on, että ihmiset ovat erilaisia ja siten myös syyt liikkumiselle ovat erilaisia. Kaikkeen tekemiseen tarvitaan motivaatio, mitään ei tapahdu ilman sitä.
Sosiaalinen yhteenkuuluvuus eli tunne ryhmään kuulumisesta on tärkeää kaiken ikäisille. Parhaimmillaan hyvän ryhmähengen omaavan ryhmän motivointi on helppoa. Motivaation näkyy erityisen hyvin pallopeleissä, joissa pelataan läkähtymiseen asti täysin vapaaehtoisesti. (Hakkarainen ym. 2009, 334-335; Yli-Piipari 2011, 69; Heikinaro - Johansson - Huovinen 2007, 160.)
Liikuntamotiivit voi jakaa karkeasti viiteen luokkaan:
Sisäinen halu ja tarve liikkua on yksinkertaisesti sitä, että lapsi saa mielihyvää pelkästä liikkumisesta, eikä sen tuloksista.
Terveyteen liittyvät motivaatiot luonnollisesti pohjaavat siihen, että lapset haluavat pysyä terveinä ja hyväkuntoisina ja se saa heidät liikkumaan.
Sosiaalisuuteen liittyvät motivaatiot tulevat hyvin esiin varsinkin joukkuelajeissa, sillä olen itsekkin huomannut, että monet lapset tulevat harjoituksiin kavereiden perässä ja itse liikkuminen on heille toissijaista.
Ulkomuotoon liittyvät motiivit koskevat myös lapsia sillä lapsetkin haluvat näyttää hyvältä ja hallita painoaan liikunnan avulla.
Muut välineelliset tekijät taas tarkoittavat sitä, että liikunnan ilo tulee välineistä tai liikuntapaikoista ja niiden houkutus saa liikkumaan, esim. ratsastuksessa hevoset ovat suuri motivoija ja lapset hädintuskin tajuavat liikkuvansa. (Suihkonen & Virolainen 2002, 82.)
Jos motiivit tulevat suoraan liikkujasta itsestään voi valmentaja/ohjaaja vaikuttaa motivaatioilmastoon, jolla tarkoitetaan toiminnan psykologista ilmapiiriä viihtymisen, psyykkisen hyvinvoinnin ja toiminnassa pysymisen näkökulmasta. Kaikki valmentajan pedagogiset ja didaktiset ratkaisut vaikuttavat siihen millaiseksi urheilijat kokevat motivaatioilmaston. Motivaatio ilmasto voi olla tehtävä- tai kilpailusuuntautunutta, joiden erot ovat siinä, että tehtäväsuuntautunut tähtää pätevyyden tunteen saamiseen onnistuneiden tai parantuneiden suoritusten kautta. Sen sijaan kilpailusuuntautunut tähtää pätevyyden tunteeseen tulosten kautta, eli tässä urheilijoita verrataan toisiinsa. Motivaatioilmasto on aina valmentajien ja urheilijoiden omien suuntautumisten sekoitus, mutta tärkeää olisi muistaa varsinkin lapsien kanssa pitää tehtäväsuuntautuneisuus vallalla.(Matikka & Roos-Salmi 2012, 50-59.)
Lähteet:
Hakkarainen, H - Jaakkola, T - Kalaja, S - Lämsä, J - Nikander, A - Riski, J 2009. Lasten ja nuorten urheiluvalmennuksen perusteet. VK-Kustannus Oy. Jyväskylä.
Heikinaro-Johansson, P - Huovinen, T 2007. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Sanoma Pro
Matikka, L & Roos-Salmi, M (toim.). 2012. Urheilupsykologian perusteet. Liikuntatieteellinen seura julkaisu 169. Tampere: Tammerprint Oy.
Suihkonen, T - Virolainen, K 2002. Mikä lasta liikuttaa?.Kasvatustieteen pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
Yli-Piipari, S 2011. The Development of Student's Physical Education Motivation and Physical Activity. A 3.5- Year Longitudinal Study Across Grades 6 to 9. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.
Sosiaalinen yhteenkuuluvuus eli tunne ryhmään kuulumisesta on tärkeää kaiken ikäisille. Parhaimmillaan hyvän ryhmähengen omaavan ryhmän motivointi on helppoa. Motivaation näkyy erityisen hyvin pallopeleissä, joissa pelataan läkähtymiseen asti täysin vapaaehtoisesti. (Hakkarainen ym. 2009, 334-335; Yli-Piipari 2011, 69; Heikinaro - Johansson - Huovinen 2007, 160.)
Liikuntamotiivit voi jakaa karkeasti viiteen luokkaan:
Sisäinen halu ja tarve liikkua on yksinkertaisesti sitä, että lapsi saa mielihyvää pelkästä liikkumisesta, eikä sen tuloksista.
Terveyteen liittyvät motivaatiot luonnollisesti pohjaavat siihen, että lapset haluavat pysyä terveinä ja hyväkuntoisina ja se saa heidät liikkumaan.
Sosiaalisuuteen liittyvät motivaatiot tulevat hyvin esiin varsinkin joukkuelajeissa, sillä olen itsekkin huomannut, että monet lapset tulevat harjoituksiin kavereiden perässä ja itse liikkuminen on heille toissijaista.
Ulkomuotoon liittyvät motiivit koskevat myös lapsia sillä lapsetkin haluvat näyttää hyvältä ja hallita painoaan liikunnan avulla.
Muut välineelliset tekijät taas tarkoittavat sitä, että liikunnan ilo tulee välineistä tai liikuntapaikoista ja niiden houkutus saa liikkumaan, esim. ratsastuksessa hevoset ovat suuri motivoija ja lapset hädintuskin tajuavat liikkuvansa. (Suihkonen & Virolainen 2002, 82.)
Jos motiivit tulevat suoraan liikkujasta itsestään voi valmentaja/ohjaaja vaikuttaa motivaatioilmastoon, jolla tarkoitetaan toiminnan psykologista ilmapiiriä viihtymisen, psyykkisen hyvinvoinnin ja toiminnassa pysymisen näkökulmasta. Kaikki valmentajan pedagogiset ja didaktiset ratkaisut vaikuttavat siihen millaiseksi urheilijat kokevat motivaatioilmaston. Motivaatio ilmasto voi olla tehtävä- tai kilpailusuuntautunutta, joiden erot ovat siinä, että tehtäväsuuntautunut tähtää pätevyyden tunteen saamiseen onnistuneiden tai parantuneiden suoritusten kautta. Sen sijaan kilpailusuuntautunut tähtää pätevyyden tunteeseen tulosten kautta, eli tässä urheilijoita verrataan toisiinsa. Motivaatioilmasto on aina valmentajien ja urheilijoiden omien suuntautumisten sekoitus, mutta tärkeää olisi muistaa varsinkin lapsien kanssa pitää tehtäväsuuntautuneisuus vallalla.(Matikka & Roos-Salmi 2012, 50-59.)
Tässä vielä eräänlainen esimerkki motivoinnista.
Lähteet:
Hakkarainen, H - Jaakkola, T - Kalaja, S - Lämsä, J - Nikander, A - Riski, J 2009. Lasten ja nuorten urheiluvalmennuksen perusteet. VK-Kustannus Oy. Jyväskylä.
Heikinaro-Johansson, P - Huovinen, T 2007. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Sanoma Pro
Matikka, L & Roos-Salmi, M (toim.). 2012. Urheilupsykologian perusteet. Liikuntatieteellinen seura julkaisu 169. Tampere: Tammerprint Oy.
Suihkonen, T - Virolainen, K 2002. Mikä lasta liikuttaa?.Kasvatustieteen pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
Yli-Piipari, S 2011. The Development of Student's Physical Education Motivation and Physical Activity. A 3.5- Year Longitudinal Study Across Grades 6 to 9. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.
torstai 12. syyskuuta 2013
Ryhmäytymistä Miekojärvellä
Koulun alku on ollut jälleen vauhdikas. Normaalien tiedonhakujen
ja tutoriaalien rinnalla olen tehnyt opiskelijatuutorin hommia uusien ykkösten
kanssa ja kyllähän valmennuskin on vienyt aikaa viimevuotista enemmän. Noh, ei
siinä mukavahan se on, että on tekemistä.
Leirin ohjelma oli tiivistettynä:
Ma: 75km pyöräily Miekojärvelle, telttojen pystytys ja iltanuotio.
Ti: Tuutorien keksimää ohjelmaa.
Ke: Kamat kasaan ja pyörällä takas Rolloon.
Ke: Kamat kasaan ja pyörällä takas Rolloon.
Yhtenä leirin tavoitteena oli saada ryhmälle nimi, sekä valita
ryhmän mamma ja pappa (luottamushenkilöt ryhmän ja opettajien välillä),
Maanantai sujui hyvin ja perille päästiin vain yhdellä renkaan
paikkaamisella. Iltanuotiolla leikittiin ja tunnelma oli hyvä. Tässä vaiheessa
ryhmä oli mielestäni muodostusvaiheessa, ryhmä ja sen rajat olivat vielä
muotoutumatta, ryhmän jäsenet myös etsivät omaa paikkaansa ryhmässä ja olivat
varovaisia viestinnässään. Ryhmä oli myös ohjaajakeskeinen, sillä suurin osa
asioista varmistettiin meiltä tuutoreilta.(Lähteenmäki 2007, 10-12; MAST.)
Tiistai alkoi ryhmäytymisleikeillä ja tuutoreiden järjestämillä
"pohtimisrasteilla", joissa mietittiin mm. sitä millainen on hyvä
ryhmä ja peilattiin omia mielipiteitä omaan ryhmään.
Päivällä oli vuorossa ykkösten itsensä toteuttama suunnistus,
jossa oli toiminnallisia rasteja, sekä myös pohtimisrasteja. Rasteilla
kyseltiin ehdotuksia mammaksi ja papaksi, sekä ryhmän nimeksi. Suunnistus oli
yhden ryhmän tehtävä, mutta meillä oli lisäksi roskaryhmä,kalusteryhmä ja
dokumentointiryhmä. Näin saimme yhteistoimintaharjoitteita leirillemme, sillä ryhmillä oli selkeä
tavoite ja he joutuivat useisiin ongelmanratkaisutilanteisiin ja saivat lopussa
ryhmänä onnistumisen tunteen. (Lähteenmäki 2007, 25-27.)
Iltapäivällä oli vuorossa lisää ryhmäytymisleikkejä. Jokaisessa
leikissä jossa jouduimme jakamaan ryhmää jaoimme ryhmän aina erilailla ja
osassa leikeistä annoimme, jopa tehtäväksi etsiä henkilön, jonka kanssa oli
ollut vain vähän tekemisissä, näin saimme kontakteja kaikkien välille. Se myös
lisäksi edisti toisilta oppimista ja esti ”klikkien” muodostumista. (Lähteenmäki 2007, 18-24.)
Illalla oli vuorossa jälleen leirinuotio, jossa oli pieniä
leikkejä, sekä valittiin mamma, pappa ja ryhmän nimi. Valintaa johti
suunnistusryhmä, joka oli laskenut äänet, joita rasteilla päivällä annettiin.
Tuloksista keskusteltiin avoimesti ja tehtiin valinnat. Toiminta oli
demokraattista, päätöksenteko oli selkeää ja tavoitteet oli asetettu yhdessä
ryhmän kanssa ja kaikki myös sitoutuivat tähän. Tässä asiassa ryhmä toimi aivan
kuten toimivan ryhmän kuuluukin. (Lähteenmäki 2007, 20-24.)
Ryhmä oli mielestäni edelleen muodostusvaiheessa.
Keskiviikkona laitettiin sitten kamat kasaan ja pyöräiltiin
takaisin. Tällä kertaa vesisateeltakaan ei vältytty, mutta jälkikäteen
kuunneltuna se on yhdistänyt ryhmäläisiä, kuten yhteisten kokemusten
kuuluukin. (Lähteenmäki 2007, 25- 27.)
Leiri oli mielestäni erittäin onnistunut ja ryhmä tiivistyi
silminnähden. Toiminta muuttui koko ajan yhtenäisemmäksi ja ryhmä teki päätöksiä,
myös ilman tuutoreita. Ryhmäläiset alkoivat selvästi tuntemaan toisiaan, sillä
tehtävissä hyödynnettiin toisten vahvuuksia ja iltanuotion ääressä puhuttiin jo
melko luottamuksellisistakin asioista.
Miksi tämmöinen leiri sitten järjestetään?
Ryhmäytys on tärkeä osa koulun aloitusta, sillä se sitoo ryhmän
jäsentä kouluun ja ehkäisee näin turhia poissaoloja. Lisäksi uudessa ryhmässä
voi päästä pois jonkun aiemman ryhmän epämiellyttävästä roolista.Ryhmän tuen
saaminen on myös tärkeää, sillä kaikilla on vaikeampia aikoja, joista ryhmä
auttaa pääsemään yli.(Lähteenmäki 2007; Sirkka 2007.)
"Oppilaitoksen toiminnan onnistumisen kannalta tärkeintä on opiskelijan kiinnittyminen opintoihin"(Lähteenmäki 2007, 58).
Mielestäni ryhmäyttäminen on myös erityisen tärkeää meidän käyttämässämme PBL opiskelutavassa, jossa ryhmätyö on kaiken A ja O. Sinun tulee pystyä työskentelemään kaikkien ryhmäläistesi kanssa ja täten toisen tuntemisesta ei ole haittaa. Mielestäni ryhmäyttämistä ei ole ikinä liikaa ja toivonkin, että sitä käytettäisiin enemmän mm. työelämässä. (Lähteenmäki 2007; Sirkka 2007.)
"Oppilaitoksen toiminnan onnistumisen kannalta tärkeintä on opiskelijan kiinnittyminen opintoihin"(Lähteenmäki 2007, 58).
Mielestäni ryhmäyttäminen on myös erityisen tärkeää meidän käyttämässämme PBL opiskelutavassa, jossa ryhmätyö on kaiken A ja O. Sinun tulee pystyä työskentelemään kaikkien ryhmäläistesi kanssa ja täten toisen tuntemisesta ei ole haittaa. Mielestäni ryhmäyttämistä ei ole ikinä liikaa ja toivonkin, että sitä käytettäisiin enemmän mm. työelämässä. (Lähteenmäki 2007; Sirkka 2007.)
Lähteet:
Lähteenmäki, S. 2007. Ryhmäyttäminen ohjaajan työkaluna. Jyväskylän
ammattikorkeakoulu
MAST. Ryhmäyttämisopas. Euroopan unioni.
Sirkka, M. 2007. Ryhmäytymismateriaali. Vantaan kaupunki
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
Tästä se lähtee
Noniin. Ensimmäinen blogini on nyt perustettu ja jotain tekstiäkin voisi varmaan kirjoitella.
Tämä blogi on siis osa Rovaniemen ammattikorkeakoulun liikunnan ja vapaa-ajan toisen vuosikurssin kurssia. Pyrin valitsemaan n.kerran viikossa asian, joka pyörii koulun tai harrastuksieni ympärillä ja mietin sitä hieman. Pyrin myös käyttämään teoriatietoa parhaani mukaan tukemaan aiheitani.
Bloggaaminen ei siis ole minulle entuudestaan tuttua, mutta eiköhän se tule tässä opittua. Sekai se tarkoitus onkin...
Tämä blogi on siis osa Rovaniemen ammattikorkeakoulun liikunnan ja vapaa-ajan toisen vuosikurssin kurssia. Pyrin valitsemaan n.kerran viikossa asian, joka pyörii koulun tai harrastuksieni ympärillä ja mietin sitä hieman. Pyrin myös käyttämään teoriatietoa parhaani mukaan tukemaan aiheitani.
Bloggaaminen ei siis ole minulle entuudestaan tuttua, mutta eiköhän se tule tässä opittua. Sekai se tarkoitus onkin...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)