Sosiaalinen yhteenkuuluvuus eli tunne ryhmään kuulumisesta on tärkeää kaiken ikäisille. Parhaimmillaan hyvän ryhmähengen omaavan ryhmän motivointi on helppoa. Motivaation näkyy erityisen hyvin pallopeleissä, joissa pelataan läkähtymiseen asti täysin vapaaehtoisesti. (Hakkarainen ym. 2009, 334-335; Yli-Piipari 2011, 69; Heikinaro - Johansson - Huovinen 2007, 160.)
Liikuntamotiivit voi jakaa karkeasti viiteen luokkaan:
Sisäinen halu ja tarve liikkua on yksinkertaisesti sitä, että lapsi saa mielihyvää pelkästä liikkumisesta, eikä sen tuloksista.
Terveyteen liittyvät motivaatiot luonnollisesti pohjaavat siihen, että lapset haluavat pysyä terveinä ja hyväkuntoisina ja se saa heidät liikkumaan.
Sosiaalisuuteen liittyvät motivaatiot tulevat hyvin esiin varsinkin joukkuelajeissa, sillä olen itsekkin huomannut, että monet lapset tulevat harjoituksiin kavereiden perässä ja itse liikkuminen on heille toissijaista.
Ulkomuotoon liittyvät motiivit koskevat myös lapsia sillä lapsetkin haluvat näyttää hyvältä ja hallita painoaan liikunnan avulla.
Muut välineelliset tekijät taas tarkoittavat sitä, että liikunnan ilo tulee välineistä tai liikuntapaikoista ja niiden houkutus saa liikkumaan, esim. ratsastuksessa hevoset ovat suuri motivoija ja lapset hädintuskin tajuavat liikkuvansa. (Suihkonen & Virolainen 2002, 82.)
Jos motiivit tulevat suoraan liikkujasta itsestään voi valmentaja/ohjaaja vaikuttaa motivaatioilmastoon, jolla tarkoitetaan toiminnan psykologista ilmapiiriä viihtymisen, psyykkisen hyvinvoinnin ja toiminnassa pysymisen näkökulmasta. Kaikki valmentajan pedagogiset ja didaktiset ratkaisut vaikuttavat siihen millaiseksi urheilijat kokevat motivaatioilmaston. Motivaatio ilmasto voi olla tehtävä- tai kilpailusuuntautunutta, joiden erot ovat siinä, että tehtäväsuuntautunut tähtää pätevyyden tunteen saamiseen onnistuneiden tai parantuneiden suoritusten kautta. Sen sijaan kilpailusuuntautunut tähtää pätevyyden tunteeseen tulosten kautta, eli tässä urheilijoita verrataan toisiinsa. Motivaatioilmasto on aina valmentajien ja urheilijoiden omien suuntautumisten sekoitus, mutta tärkeää olisi muistaa varsinkin lapsien kanssa pitää tehtäväsuuntautuneisuus vallalla.(Matikka & Roos-Salmi 2012, 50-59.)
Tässä vielä eräänlainen esimerkki motivoinnista.
Lähteet:
Hakkarainen, H - Jaakkola, T - Kalaja, S - Lämsä, J - Nikander, A - Riski, J 2009. Lasten ja nuorten urheiluvalmennuksen perusteet. VK-Kustannus Oy. Jyväskylä.
Heikinaro-Johansson, P - Huovinen, T 2007. Näkökulmia liikuntapedagogiikkaan. Sanoma Pro
Matikka, L & Roos-Salmi, M (toim.). 2012. Urheilupsykologian perusteet. Liikuntatieteellinen seura julkaisu 169. Tampere: Tammerprint Oy.
Suihkonen, T - Virolainen, K 2002. Mikä lasta liikuttaa?.Kasvatustieteen pro gradu-tutkielma. Jyväskylän yliopisto.
Yli-Piipari, S 2011. The Development of Student's Physical Education Motivation and Physical Activity. A 3.5- Year Longitudinal Study Across Grades 6 to 9. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti