torstai 12. syyskuuta 2013

Ryhmäytymistä Miekojärvellä

Koulun alku on ollut jälleen vauhdikas. Normaalien tiedonhakujen ja tutoriaalien rinnalla olen tehnyt opiskelijatuutorin hommia uusien ykkösten kanssa ja kyllähän valmennuskin on vienyt aikaa viimevuotista enemmän. Noh, ei siinä mukavahan se on, että on tekemistä.

Bike Tire SpokesUusien ykkösten yksi syksyn kohokohdista (ainakin toivottavasti) oli maanantaista keskiviikkoon vietetty "ryhmäytymisleiri" Miekojärvellä, Pellossa. 
Leirin ohjelma oli tiivistettynä:
Ma: 75km pyöräily Miekojärvelle, telttojen pystytys ja iltanuotio.
Ti: Tuutorien keksimää ohjelmaa.
Ke: Kamat kasaan ja pyörällä takas Rolloon.

Yhtenä leirin tavoitteena oli saada ryhmälle nimi, sekä valita ryhmän mamma ja pappa (luottamushenkilöt ryhmän ja opettajien välillä),

Maanantai sujui hyvin ja perille päästiin vain yhdellä renkaan paikkaamisella. Iltanuotiolla leikittiin ja tunnelma oli hyvä. Tässä vaiheessa ryhmä oli mielestäni muodostusvaiheessa, ryhmä ja sen rajat olivat vielä muotoutumatta, ryhmän jäsenet myös etsivät omaa paikkaansa ryhmässä ja olivat varovaisia viestinnässään. Ryhmä oli myös ohjaajakeskeinen, sillä suurin osa asioista varmistettiin meiltä tuutoreilta.(Lähteenmäki 2007, 10-12; MAST.)

Tiistai alkoi ryhmäytymisleikeillä ja tuutoreiden järjestämillä "pohtimisrasteilla", joissa mietittiin mm. sitä millainen on hyvä ryhmä ja peilattiin omia mielipiteitä omaan ryhmään.
Päivällä oli vuorossa ykkösten itsensä toteuttama suunnistus, jossa oli toiminnallisia rasteja, sekä myös pohtimisrasteja. Rasteilla kyseltiin ehdotuksia mammaksi ja papaksi, sekä ryhmän nimeksi. Suunnistus oli yhden ryhmän tehtävä, mutta meillä oli lisäksi roskaryhmä,kalusteryhmä ja dokumentointiryhmä. Näin saimme yhteistoimintaharjoitteita leirillemme, sillä ryhmillä oli selkeä tavoite ja he joutuivat useisiin ongelmanratkaisutilanteisiin ja saivat lopussa ryhmänä onnistumisen tunteen. (Lähteenmäki 2007, 25-27.)

Iltapäivällä oli vuorossa lisää ryhmäytymisleikkejä. Jokaisessa leikissä jossa jouduimme jakamaan ryhmää jaoimme ryhmän aina erilailla ja osassa leikeistä annoimme, jopa tehtäväksi etsiä henkilön, jonka kanssa oli ollut vain vähän tekemisissä, näin saimme kontakteja kaikkien välille. Se myös lisäksi  edisti toisilta oppimista ja esti ”klikkien” muodostumista.(Lähteenmäki 2007, 18-24.)

Illalla oli vuorossa jälleen leirinuotio, jossa oli pieniä leikkejä, sekä valittiin mamma, pappa ja ryhmän nimi. Valintaa johti suunnistusryhmä, joka oli laskenut äänet, joita rasteilla päivällä annettiin. Tuloksista keskusteltiin avoimesti ja tehtiin valinnat. Toiminta oli demokraattista, päätöksenteko oli selkeää ja tavoitteet oli asetettu yhdessä ryhmän kanssa ja kaikki myös sitoutuivat tähän. Tässä asiassa ryhmä toimi aivan kuten toimivan ryhmän kuuluukin. (Lähteenmäki 2007, 20-24.)
Ryhmä oli mielestäni edelleen muodostusvaiheessa.

Keskiviikkona laitettiin sitten kamat kasaan ja pyöräiltiin takaisin. Tällä kertaa vesisateeltakaan ei vältytty, mutta jälkikäteen kuunneltuna se on yhdistänyt ryhmäläisiä, kuten yhteisten kokemusten kuuluukin. (Lähteenmäki 2007, 25- 27.)

Leiri oli mielestäni erittäin onnistunut ja ryhmä tiivistyi silminnähden. Toiminta muuttui koko ajan yhtenäisemmäksi ja ryhmä teki päätöksiä, myös ilman tuutoreita. Ryhmäläiset alkoivat selvästi tuntemaan toisiaan, sillä tehtävissä hyödynnettiin toisten vahvuuksia ja iltanuotion ääressä puhuttiin jo melko luottamuksellisistakin asioista.


Camp Fire

Miksi tämmöinen leiri sitten järjestetään?

Ryhmäytys on tärkeä osa koulun aloitusta, sillä se sitoo ryhmän jäsentä kouluun ja ehkäisee näin turhia poissaoloja. Lisäksi uudessa ryhmässä voi päästä pois jonkun aiemman ryhmän epämiellyttävästä roolista.Ryhmän tuen saaminen on myös tärkeää, sillä kaikilla on vaikeampia aikoja, joista ryhmä auttaa pääsemään yli.(Lähteenmäki 2007;  Sirkka 2007.)

"Oppilaitoksen toiminnan onnistumisen kannalta tärkeintä on opiskelijan kiinnittyminen opintoihin"(Lähteenmäki 2007, 58).

 Mielestäni ryhmäyttäminen on myös erityisen tärkeää meidän käyttämässämme PBL opiskelutavassa, jossa ryhmätyö on kaiken A ja O. Sinun tulee pystyä työskentelemään kaikkien ryhmäläistesi kanssa ja täten toisen tuntemisesta ei ole haittaa. Mielestäni ryhmäyttämistä ei ole ikinä liikaa ja toivonkin, että sitä käytettäisiin enemmän mm. työelämässä. (Lähteenmäki 2007;  Sirkka 2007.)






Lähteet:


Lähteenmäki, S. 2007. Ryhmäyttäminen ohjaajan työkaluna. Jyväskylän ammattikorkeakoulu

MAST. Ryhmäyttämisopas. Euroopan unioni. 

Sirkka, M. 2007. Ryhmäytymismateriaali. Vantaan kaupunki



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti